Hanki sovellusSydämemme valmisteleminen pääsiäistä varten: Paastonajan hartausEsimerkki
"Päivä 34: Ennustus"
Johannes omisti ison osan evankeliumiaan Jeesuksen elämän kuudelle viimeiselle päivälle. Johanneksen evankeliumin 12. luvussa Jeesus ennustaa "minkälaisen kuoleman hän tulisi kokemaan" – sellaisen, joka irrottaa Saatanan kuoleman otteen maailmasta, nostaa Jeesuksen voittoon ristiinnaulitsemisen ja haudan kauhuista, ja vetää kaikki luokseen (j. 32). Mutta tässä hän myös toistaa selventävän mallin kaikille, jotka seuraavat häntä ja tunnetaan hänen opetuslapsinaan.
Johanneksen evankeliumissa palveluksensa varhaisista päivistä asti Jeesus on viitannut hänen "hetkeensä" – sovittuun hetkeen, jolloin hän kokee kärsimyksen ja kuoleman maailman syntien tähden. Mutta tuon nöyryytyksen vuoksi Jeesus myös säteilee merkillisesti Jumalan "kunniaa" ihmiskunnalle. Jumala "kirkastaa hänen nimensä" Kristuksen maallisen palveluksen kautta, mutta myös hänen kuolemassaan. Johannes ennakoi tätä totuutta jo varhain sanomalla "Me saimme katsella hänen kirkkauttaan...täynnä armoa ja totuutta" (1:14).
Yhtä silmiinpistävää on erittäin inhimillinen Jeesus, jonka kohtaamme tässä kohtaa, kyllin rehellinen myöntääkseen "Nyt olen järkyttynyt" (j. 27) kun hän alkaa tuntea tuskan, joka hänen on koettava. Se on ihmeellinen kuva henkilöstä, jonka Jumala on täysin hylännyt sanoinkuvaamattoman kivun hetkellä, tietäen, että Jumalan kunnia on lopulta ainoa asia, jolla on väliä. Ja siitä tulee opettava hetki myös opetuslapsille.
Siemenet ovat eläviä asioita, joiden täytyy kuolla lisääntyäkseen; ne kantavat lupausta tulevasta elämästä. Päältä katsoen Kristuksen kuolema näyttää maailmalle katastrofilta, mutta "putoamalla maahan" (j. 24), hän kykenee nostamaan seuraajat ylös ja tuomaan "paljon lapsia kirkkauteen" (Hepr. 2:10). Kristuksen seuraamisella on kuitenkin hintansa: monet alkuperäisistä opetuslapsista kokivat karmaisevan kuoleman, johdattaen Tertullianusin lausumaan, että "marttyyrien veri on seurakunnan siemen". Kristuksen opetuslapsien täytyy aina "kuolla" itselleen löytääkseen "elävän toivon" Kristuksessa. (1. Piet. 1:3-5) Tässä Dietrich Bonhoefferin huomio opetuslapsista osuu oikeaan: "kun Kristus kutsuu miestä, hän pyytää häntä tulemaan ja kuolemaan".
Rukous
Ylösnoussut Herra, sinä rakastit meitä niin paljon, että kuolit pelastaaksesi meidät synniltä. Me rukoilemme, että tuo todellisuus antaa meille nöyryyttä, johtaa meidät ylistämään sinua aina, ja antaa meille rohkeutta elää sinun rakastavaan tahtoosi hyljättynä. Tee nuo asiat armossasi, sillä niin me rukoilemme sinun nimessäsi. Aamen.
Tekijänoikeus (c) 2012, Redeemer Presbyterian Church.
Johannes omisti ison osan evankeliumiaan Jeesuksen elämän kuudelle viimeiselle päivälle. Johanneksen evankeliumin 12. luvussa Jeesus ennustaa "minkälaisen kuoleman hän tulisi kokemaan" – sellaisen, joka irrottaa Saatanan kuoleman otteen maailmasta, nostaa Jeesuksen voittoon ristiinnaulitsemisen ja haudan kauhuista, ja vetää kaikki luokseen (j. 32). Mutta tässä hän myös toistaa selventävän mallin kaikille, jotka seuraavat häntä ja tunnetaan hänen opetuslapsinaan.
Johanneksen evankeliumissa palveluksensa varhaisista päivistä asti Jeesus on viitannut hänen "hetkeensä" – sovittuun hetkeen, jolloin hän kokee kärsimyksen ja kuoleman maailman syntien tähden. Mutta tuon nöyryytyksen vuoksi Jeesus myös säteilee merkillisesti Jumalan "kunniaa" ihmiskunnalle. Jumala "kirkastaa hänen nimensä" Kristuksen maallisen palveluksen kautta, mutta myös hänen kuolemassaan. Johannes ennakoi tätä totuutta jo varhain sanomalla "Me saimme katsella hänen kirkkauttaan...täynnä armoa ja totuutta" (1:14).
Yhtä silmiinpistävää on erittäin inhimillinen Jeesus, jonka kohtaamme tässä kohtaa, kyllin rehellinen myöntääkseen "Nyt olen järkyttynyt" (j. 27) kun hän alkaa tuntea tuskan, joka hänen on koettava. Se on ihmeellinen kuva henkilöstä, jonka Jumala on täysin hylännyt sanoinkuvaamattoman kivun hetkellä, tietäen, että Jumalan kunnia on lopulta ainoa asia, jolla on väliä. Ja siitä tulee opettava hetki myös opetuslapsille.
Siemenet ovat eläviä asioita, joiden täytyy kuolla lisääntyäkseen; ne kantavat lupausta tulevasta elämästä. Päältä katsoen Kristuksen kuolema näyttää maailmalle katastrofilta, mutta "putoamalla maahan" (j. 24), hän kykenee nostamaan seuraajat ylös ja tuomaan "paljon lapsia kirkkauteen" (Hepr. 2:10). Kristuksen seuraamisella on kuitenkin hintansa: monet alkuperäisistä opetuslapsista kokivat karmaisevan kuoleman, johdattaen Tertullianusin lausumaan, että "marttyyrien veri on seurakunnan siemen". Kristuksen opetuslapsien täytyy aina "kuolla" itselleen löytääkseen "elävän toivon" Kristuksessa. (1. Piet. 1:3-5) Tässä Dietrich Bonhoefferin huomio opetuslapsista osuu oikeaan: "kun Kristus kutsuu miestä, hän pyytää häntä tulemaan ja kuolemaan".
Rukous
Ylösnoussut Herra, sinä rakastit meitä niin paljon, että kuolit pelastaaksesi meidät synniltä. Me rukoilemme, että tuo todellisuus antaa meille nöyryyttä, johtaa meidät ylistämään sinua aina, ja antaa meille rohkeutta elää sinun rakastavaan tahtoosi hyljättynä. Tee nuo asiat armossasi, sillä niin me rukoilemme sinun nimessäsi. Aamen.
Tekijänoikeus (c) 2012, Redeemer Presbyterian Church.
Tietoa tästä suunnitelmasta
Mitä on paasto? Se on aikaa, jolloin odotamme Kristuksen valon ja elämän voittoa synnin ja kuoleman pimeydestä. Matkatessamme tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen, meitä muistutetaan omasta hauraudestamme ja Jumalan vapahtavasta armosta.
More
Tämän hartauden on luonut Redeemer Presbyterian Churchin henkilökunta ja se on alun perin julkaistu heidän www-sivuillaan (www.redeemer.com) vuonna 2012. Käytetty tekijöiden luvalla.
