Ihmiskunnan aamuhämärissäEsimerkki

Paratiisi

Maailma näyttää välillä huikean kauniilta, välillä taas ankealta ja turmeltuneelta. On hyvä muistaa, että alun perin Jumala loi maailman omaksi ilokseen. Hänen silmissään kaikki, mitä hän loi, oli hyvää. Paratiisissa mikään ei ollut rikki tai tuhottua.

Ihminen oli ainoa olento, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen, ja siksi hän sai osakseen vastuun muusta luomakunnasta. Ihmistä ei kuitenkaan luotu Jumalaksi, tämän paikalle. Jumala oli ja on aina ihmistä suurempi, ja hänellä on valta laittaa rajoja ihmiselle. Kielto syödä hyvän ja pahan tiedon puusta oli merkki Jumalan vallasta ja huolenpidosta.

Jumala rakasti ja rakastaa ihmistä valtavasti. Jumalan rakkauteen sisältyi myös luottamus: hän antoi ihmisen tehdä asioita, jotka hän olisi voinut itsekin tehdä. Jumala loi ensimmäiselle ihmiselle, Adamille, myös tasa-arvoisen kumppanin, Eevan. Miehen ja naisen välinen avioliitto sai alkunsa jo paratiisissa. Mies ja nainen yhdessä ovat Jumalan kuva ja voivat yhdessä osallistua Jumalan luomistyöhön.

Jumala ei katunut luomistyötään ihmisen kohdalla, vaan oli siihen täysin tyytyväinen. Jokainen ihminen on Jumalan täydellisen luomistyön tulos. Näin on edelleenkin, vaikka emme enää elä paratiisissa ja synti vaikuttaa monella tavalla maailmassa. Jumalan luomistyötä voi ihailla luonnon pienistä yksityiskohdista universumin äärettömyyteen asti.

Keskustelukysymyksiä

1. Mitä luomakunnan ihmettä olet viimeksi ihaillut?
2. Millä tavalla Jumala loi miehen ja naisen? Miksi Jumala ei luonut ihmistä tyhjästä, vaan jostain jo olemassa olevasta?
3. Mitä sinulle merkitsee se, että olet Jumalan luoma?
4. Mitä seurauksia on sillä, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi?
5. Millaisista asioista sinulle on annettu vastuuta omassa elinympäristössäsi?