Matfei 17
17
Hristosan muuttumine
(Mark. 9:2-13; Luk. 9:28-36)
1Kuvven päivän mendyy Iisus otti kerale Pedrin da Juakoin da tämän vellen Iivanan da vedi heidy yksii korgiele mäile. 2Sie Häi muutui heijän silmien ies: Hänen rožat ruvettih läpettämäh ku päiväine, i Hänen sovat roittih valgiembakse valgiedu. 3Sit heijän edeh jiävittihes Moisei da Il՚l՚u, kudamat paistih Iisusanke. 4Pedri sanoi Iisusale: «Ižändy, hyvä on meile täs olla. Ku tahtonet, minä luajin täh kolme lehtikodua: Sinule, Moiseile da Il՚l՚ale.» 5Vie Pedrin paistes, valgei läpettäi pilvi katoi heidy, i pilves kuului iäni: «Tämä on Minun armas Poigu, kudamah olen mieldynyh. Kuunnelkua Händy!» 6Konzu opastujat kuultih iäni, hyö pöllästyttih da langettih muale očin. 7No Iisus tuli heijän rinnale, kosketti heidy da sanoi: «Noskua, älgiä varakkua.» 8Konzu hyö nostettih piät, ei nähty nikedä muudu, vai yhty Iisussua. 9Konzu hyö heityttih mäilpäi, Iisus sanoi heile: «Älgiä sanelkua nikelle tädä nägyy, kuni Ristikanzan Poigua ei ole nostatettu kuollielois.» 10Opastujat kyzyttih Hänel: «Mindäh zakonanopastajat sanotah, buite enzimäi pidäy tulla Il՚l՚al?» 11«Il՚l՚u i tulou», sanoi Iisus, «da panou kai omile sijoile. 12A minä sanon teile: Il՚l՚u on jo tulluh. Rahvas vai ei tundiettu händy, i ruattih hänele, midä tahtottih. Muga Ristikanzan Poijalgi pidäy tirpua muokat heijän käzis.» 13Sit opastujat ellendettih: Häi pagizou Iivan Ristijäs.
Iisus ajau brihačus pahan hengen
(Mark. 9:14-29; Luk. 9:37-43)
14Konzu hyö tuldih järilleh rahvahan luo, Iisusan luo tuli mies, heityi polvilleh Hänen edeh 15da sanoi: «Ižändy, žiälöiče minun poigua! Häi on langeilii, äijäl muokkuahes, langeilou libo tuleh, libo vedeh. 16Minä toin händy Sinun opastujien luo, ga hyö ei voidu piästiä händy.» 17Sit Iisus sanoi: «Oi sinä uskomatoi da pahakse heittynyh polvi! Hätkigo minul vie pidäy olla teijänke? Hätkigo vie pidäy tirpua teidy? Tuogua brihačču tänne minun luo.» 18Iisus kovah käski karule lähtie brihačus, i se lähti. Brihačču kerras rodih terveh. 19Myöhembi, konzu nikedä ei olluh lähäl, opastujat mendih Iisusan luo da kyzyttih: «Mindähbo myö emmo voinnuh ajua karuu brihačus?» 20«Sendäh, ku teijän usko on ylen pieni», vastai Iisus. «Toven sanon teile: ku teijän usko olis hos gorčitsan siemenen suurus, työ voizitto sanuo tälle mäile: ‘Siirry tiäpäi tuane’, i se siirdys. I ei olis mostu ruaduo, midä työ etto vois ruadua. [ 21Nengoine karu ei lähte muul, vai malitul da pyhitändäl.]»
Iisus pagizou uvvessah omah kuolendah näh
(Mark. 9:30-32; Luk. 9:44-45)
22I konzu hyö yhtes käveltih Galilein muadu myöte, Iisus sanoi opastujile: «Ristikanzan Poigu annetah rahvahien käzih, 23i hyö tapetah Händy, no kolmandennu päivänny Händy nostatetah kuollielois.» Sit heile rodih ylen paha mieles.
Iisus maksau jumalankoin maksun
24Konzu hyö tuldih Kapernaumah, Pedrin luo tuldih jumalankoin maksunkeriäjät da sanottih: «Maksaugo teijän opastai jumalankoin maksun vai ei?» 25«Maksau», häi vastai. Konzu häi meni pertih, Iisus ennitti kyzyö hänel: «Midä mieldy olet, Simon? Kes muailman suarit kerätäh maksuloi, omis vai vierahis?» 26«Vierahis», vastai Pedri. Sit Iisus sanoi hänele: «Omat sit ollah välläl. 27No mikse suututtua heidy? Mene järvele da lykkiä ongi vedeh. Ota enzimäine kala, kudaman tabuat, da avua sil suu. Sie lövvät hobjud՚engan. Ota se da maksa heile minus dai ičes tuači.»
Nu geselecteerd:
Matfei 17: LIVVI
Markering
Deel
Kopiëren
Wil je jouw markerkingen op al je apparaten opslaan? Meld je aan of log in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003