Luka 22
22
IISUSAN SURM I ELÄBZUMINE 22:1–24:53
Juda möb Iisusan
(Matv. 26:1-5, 14-16; Mark. 14:1-2, 10-11; Joan. 11:45-53)
1Reskan leibän praznik, kudambad kuctas mugažo Äipäiväks, oli jo läz. 2Ülembaižed papid i käskištonopedajad meletiba, kutak saiži surmita Iisusad, sikš ku hö varaižiba sidä, midä rahvaz voib tehta.
3Siloi soton mäni Judaha, kudamb kuctas Iskariotaks; Juda oli üks՚ kahtestoštkümnes openikaspäi. 4Hän läksi ülembaižiden papidennoks i pühäkodin varjoičijoiden pämehidennoks i pagiži heidenke, kut saiži antta Iisusan heiden käzihe. 5Hö ihastuiba i taričiba hänele rahad. 6Juda hökkähtui i varasti nügüd՚ mugošt aigad, konz Iisusanke ei linne rahvast.
Äipäivsömižen vaumištand
(Matv. 26:17-25; Mark. 14:12-21)
7Lopuks tuli se Reskan leibän praznikan päiv, kudamban tarbiž rikta äipäivlambaz. 8Iisus oigenzi Petran i Joannan lidnaha i sanui heile: «Mängat vaumištamha meile äipäivsömine.» 9Hö küzuiba: «Kuna sinä käsked vaumištada?» 10Hän sanui: «Ku tulet lidnaha, ka teile vastha putub mez՚, kudamb kandab vezin՚okačun. Mängat hänen jäl՚ghe sihe pert՚he, kudambaha hän mäneb, 11i sanugat pertin ižandale: ‘Opendai küzui: kus om pertinpol՚, kudambas minä voin söda äipäivsömižen ičein openikoidenke?’ 12Ižand ozutab teile ülembaižel žirul suren pertinpolen, kus kaik om laditud. Vaumištagat sinna long.» 13Hö läksiba matkha, i kaik oli muga, kut Iisus oli heile sanunu. Hö vaumištiba äipäivsömižen.
Äipäivsömine
(Matv. 26:26-30; Mark. 14:22-26; 1. Kor. 11:23-25)
14Konz tuli aig, Iisus i kaks՚toštkümne apostolad zavodiba söda. 15Hän sanui heile: «Olen lujas tahtoinu söda necen äipäivsömižen teidenke edel minun mokičust. 16Minä sanun teile: en enambad söškande sidä sihesai, kuni linneb todesine äipäivsömine Jumalan valdkundas.» 17Hän oti kädehe mal՚l՚an, kiti Jumalad i sanui: «Otkat nece i jagagat kesknetoi. 18Minä sanun teile: enambad en joškande vinpuspäi sadud vinad sihe päivhäsai, konz tuleb Jumalan valdkund.»
19Sid՚ hän oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi sen openikoile i sanui: «Nece om minun hibj, kudamb anttas teiden täht. Tehkat nece minun muštoks.» 20Ehtlongin lopus hän mugažo oti mal՚l՚an i sanui: «Nece mal՚l՚ om uz՚ kožmuz minun veres, kudamb vodaškandeb teiden täht. 21No necen sömlaudan taga ühtes minunke ištub sömäs minun möi-ki. 22Mehen Poig lähteb tägäpäi ani muga, kut hänele om märitud lähtta, no gor՚a sille, ken möb händast!» 23Openikad zavodiba küzelta toine tošt, ken heišpäi sen tegeb.
Ken om vanhemb?
24Openikoiden keskes oli rid sen polhe, keda heišpäi voib lugeda kaikid vanhembaks.
25Siloi Iisus sanui heile: «Kunigahad oma ičeze rahvahan ižandad, i mehid, kudambad pidäba rahvast valdan al, kuctas hüväntegijoikš. 26No teile ei voi tehta muga. Ken teiden keskes om vanhemb, se olgha kut kaikid noremb, a ken om pämez՚, olgha kut käskabunik. 27Ken om vanhemb, se-ik kudamb ištub sömäs, vai se, kudamb toskeleb hänele sömäd? Ei-ik se, kudamb ištub sömäs? No minä olen teiden keskes kut se, kudamb toskeleb sömäd.
28Tö olet olnuded kaiken aigan minunke minun ahtištusiš. 29Sikš minä jätan teile kunigazvaldan, muga kut minun Tat om minei jätnu. 30Tö voiškandet minun valdkundas söda i joda minun stolalpäi, ištta valdištmil i sudida Izrail՚an kahttoštkümned heimod.»
Iisus endustab, miše Petr hül՚gaidab händast
(Matv. 26:31-35; Mark. 14:27-31; Joan. 13:36-38)
31Ižand sanui: «Simon, Simon! Soton om pakičenu segloida teid kuti nižud. 32No minä olen loičnu sinun täht, miše sinun uskond ei sambuiži. I konz pördatoi tagaze, vahvišta uskondvellid.»
33Petr sanui hänele: «Ižand, sinunke minä olen vaumiž mända kut türmha muga surmale-ki.» 34No Iisus sanui: «Minä sanun sinei, Petr: ei ehti kukoi launda tämbei, kut sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.»
Kaks՚ sur՚t vešt
35Iisus sanui openikoile: «Konz minä olin oigendanu teid matkha kukroižeta, šauguta i kengita, olit-ik tö sures mairhes?» «Em», hö sanuiba. 36Siloi Iisus sanui heile: «Nügüd՚ om toižin. Kenel om kukroine, otkaha se kerdale, mugažo i šaugun. Kenel ei ole sur՚t vešt, mögaha hän pälembaižen soban i ostkaha veič. 37Sikš tekat, nenile Pühiden Kirjutusiden sanoile-ki pidab todenzuda minus: ‘Händast lugetihe razbainikaks.’ Kaik, midä om kirjutadud minun polhe, nügüd՚ todenzub.» 38Openikad sanuiba: «Opendai, täs om kaks՚ sur՚t vešt.» «Täudub», hän sanui.
Iisus loičeb Gefsimanian sadus
(Matv. 26:36-46; Mark. 14:32-42)
39Iisus läksi lidnaspäi i mäni kut i kaiken Voipunmägele. Openikad oliba hänenke. 40Tuldes sinna Iisus sanui heile: «Loičkat, miše et putuiži manitushe.» 41Iče mäni vähän edemba, kombištui i loiči: 42«Tatam, ku tahtoid, ka kanda nece mal՚l՚ siriči mindai. No olgha nece sinun taht, a ei minun.» 43Siloi taivhaspäi tuli hänennoks angel i vahvišti händast. 44Sures opalas Iisus loiči völ lujemba, i hänen higo oli kut veren tippud, kudambad lanksiba maha. 45Konz hän loičendan jäl՚ghe libui i pördihe openikoidennoks, ka löuzi heid magadamas, sikš ku opal oli väzutanu heid. 46«Midä tö magadat?» – hän sanui. «Libugat i loičkat, miše et putuiži manitushe.»
Iisus tabatas
(Matv. 26:47-56; Mark. 14:43-50; Joan. 18:3-11)
47Konz Iisus völ pagiži, sinna tuli kogo rahvast, i heiden edes astui Juda, üks՚ kahtestoštkümnes openikaspäi. Juda mäni Iisusannoks tervehtamha händast. Ved՚ hän oli edelpäi sanunu heile mugoižes znamas: Keda minä tervehtan, se om-ki hän. 48A Iisus sanui hänele: «Juda, tervehtaden-ik sinä möd Mehen Poigan?» 49Konz kaik, ked oliba Iisusanke, el՚genziba azjan, hö sanuiba: «Ižand, iškta-ik meile surel veičel?» 50Üks՚ heišpäi iški-ki ülembaižen papin käskabunikan ninga, miše čapoi hänen oiktan korvan. 51No Iisus sanui: «Ei! Antkat olda.» Hän kosketi mehen korvan i tegi sen tervheks. 52Sid՚ Iisus sanui ülembaižile papile, pühäkodin varjoičijoiden pämehile i rahvahan vanhembile, kudambad oliba tulnuded händast tabadamha: «Olen-ik minä razbainik, ku tö tulet tabadamha mindai sured veičed i seibhad kädes? 53Kaikuččen päivän minä olen olnu teidenke pühäkodiš, i tö et lendnugoi kät minun päle. No nügüd՚ om teiden aig, nügüd՚ om pimedan vald.»
Petr hül՚gaidab Iisusan
(Matv. 26:57-58, 69-75; Mark. 14:53-54, 66-72; Joan. 18:12-18, 25-27)
54Hö tabaziba Iisusan i läksiba vemha händast ülembaižen papin pert՚he. Petr astui edahali Iisusan jäl՚ghe. 55Keskele ezitanhad hö viritiba nodjon, i kaik ühtes ištuihe sen verhe, Petr-ki ištuihe heiden keskhe. 56Üks՚ käskabunik-neižne nägišti händast nodjonno ištmas, kacui hänehe tarkašti i sanui: «Hän-ki oli sen mehenke ühtes.» 57Petr sanui neiččele, miše ei olend, i ližazi völ: «Minä en tunde händast.» 58Pordoine aigad mäni, i üks՚ mez՚ nägišti händast i sanui: «Sinä-ki oled siš sebraspäi.» No Petr sanui: «En, vellüdem, en ole.» 59Päliči časus völ üks՚ mez՚ sanui lujas: «Ka, hän-ki oli sen mehenke, hän-ki om galilejalaine.» 60No Petr sanui: «En el՚genda, miš sinä pagižed.» I sid՚-žo, Petran pagištes, launuškanzi kukoi. 61Ižand kärauzihe i kacuhti Petraha, i Petrale johtui mel՚he, kut Ižand oli hänele sanunu: «Edel ku kukoi launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» 62Hän läksi sigäpäi i itkeškanzi lujas.
Iisusad nagrdas
(Matv. 26:67-68; Mark. 14:65)
63Mehed, kudambad pidiba Iisusad, nagroiba i löiba händast. 64Hö saupsiba hänen sil՚mäd, löiba händast modho i küzeliba: «Ka sanu-ške, ken sindai löi!» 65Hö äjil toižil-ki sanoil lajiba händast.
Iisus Nevondkundan edes
(Matv. 26:59-66; Mark. 14:55-64; Joan. 18:19-24)
66Konz päiduškanzi, kogozihe rahvahan vanhembad, ülembaižed papid i käskištonopendajad i veiba Iisusan heiden Nevondkundan edehe. 67Hö küzuiba hänel: «Sinä-k oled Messia? Sanu meile.» Hän sanui: «Ku sanun teile, ka tö et uskkoi, 68i ku midä-ni küzun teil, ka tö et antkoi vastust i et pästkoi mindai. 69No neciš aigaspäi Mehen Poig ištuškandeb Vägevan Jumalan oiktal kädel.» 70Siloi hö kaik sanuiba: «Ka sinä-k oled Jumalan Poig?» Iisus sanui heile: «Tö iče sanut, miše minä olen.» 71Siloi hö kirgouziba: «Mitte todištuz meile völ tarbiž? Ved՚ mö iče kulim sen hänen suspäi.»
Zvasarudzwa nguva ino
Luka 22: UZ
Sarudza vhesi
Pakurirana nevamwe
Sarudza zvinyorwa izvi
Unoda kuti zviratidziro zvako zvichengetedzwe pamidziyo yako yose? Nyoresa kana kuti pinda
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006
Luka 22
22
IISUSAN SURM I ELÄBZUMINE 22:1–24:53
Juda möb Iisusan
(Matv. 26:1-5, 14-16; Mark. 14:1-2, 10-11; Joan. 11:45-53)
1Reskan leibän praznik, kudambad kuctas mugažo Äipäiväks, oli jo läz. 2Ülembaižed papid i käskištonopedajad meletiba, kutak saiži surmita Iisusad, sikš ku hö varaižiba sidä, midä rahvaz voib tehta.
3Siloi soton mäni Judaha, kudamb kuctas Iskariotaks; Juda oli üks՚ kahtestoštkümnes openikaspäi. 4Hän läksi ülembaižiden papidennoks i pühäkodin varjoičijoiden pämehidennoks i pagiži heidenke, kut saiži antta Iisusan heiden käzihe. 5Hö ihastuiba i taričiba hänele rahad. 6Juda hökkähtui i varasti nügüd՚ mugošt aigad, konz Iisusanke ei linne rahvast.
Äipäivsömižen vaumištand
(Matv. 26:17-25; Mark. 14:12-21)
7Lopuks tuli se Reskan leibän praznikan päiv, kudamban tarbiž rikta äipäivlambaz. 8Iisus oigenzi Petran i Joannan lidnaha i sanui heile: «Mängat vaumištamha meile äipäivsömine.» 9Hö küzuiba: «Kuna sinä käsked vaumištada?» 10Hän sanui: «Ku tulet lidnaha, ka teile vastha putub mez՚, kudamb kandab vezin՚okačun. Mängat hänen jäl՚ghe sihe pert՚he, kudambaha hän mäneb, 11i sanugat pertin ižandale: ‘Opendai küzui: kus om pertinpol՚, kudambas minä voin söda äipäivsömižen ičein openikoidenke?’ 12Ižand ozutab teile ülembaižel žirul suren pertinpolen, kus kaik om laditud. Vaumištagat sinna long.» 13Hö läksiba matkha, i kaik oli muga, kut Iisus oli heile sanunu. Hö vaumištiba äipäivsömižen.
Äipäivsömine
(Matv. 26:26-30; Mark. 14:22-26; 1. Kor. 11:23-25)
14Konz tuli aig, Iisus i kaks՚toštkümne apostolad zavodiba söda. 15Hän sanui heile: «Olen lujas tahtoinu söda necen äipäivsömižen teidenke edel minun mokičust. 16Minä sanun teile: en enambad söškande sidä sihesai, kuni linneb todesine äipäivsömine Jumalan valdkundas.» 17Hän oti kädehe mal՚l՚an, kiti Jumalad i sanui: «Otkat nece i jagagat kesknetoi. 18Minä sanun teile: enambad en joškande vinpuspäi sadud vinad sihe päivhäsai, konz tuleb Jumalan valdkund.»
19Sid՚ hän oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi sen openikoile i sanui: «Nece om minun hibj, kudamb anttas teiden täht. Tehkat nece minun muštoks.» 20Ehtlongin lopus hän mugažo oti mal՚l՚an i sanui: «Nece mal՚l՚ om uz՚ kožmuz minun veres, kudamb vodaškandeb teiden täht. 21No necen sömlaudan taga ühtes minunke ištub sömäs minun möi-ki. 22Mehen Poig lähteb tägäpäi ani muga, kut hänele om märitud lähtta, no gor՚a sille, ken möb händast!» 23Openikad zavodiba küzelta toine tošt, ken heišpäi sen tegeb.
Ken om vanhemb?
24Openikoiden keskes oli rid sen polhe, keda heišpäi voib lugeda kaikid vanhembaks.
25Siloi Iisus sanui heile: «Kunigahad oma ičeze rahvahan ižandad, i mehid, kudambad pidäba rahvast valdan al, kuctas hüväntegijoikš. 26No teile ei voi tehta muga. Ken teiden keskes om vanhemb, se olgha kut kaikid noremb, a ken om pämez՚, olgha kut käskabunik. 27Ken om vanhemb, se-ik kudamb ištub sömäs, vai se, kudamb toskeleb hänele sömäd? Ei-ik se, kudamb ištub sömäs? No minä olen teiden keskes kut se, kudamb toskeleb sömäd.
28Tö olet olnuded kaiken aigan minunke minun ahtištusiš. 29Sikš minä jätan teile kunigazvaldan, muga kut minun Tat om minei jätnu. 30Tö voiškandet minun valdkundas söda i joda minun stolalpäi, ištta valdištmil i sudida Izrail՚an kahttoštkümned heimod.»
Iisus endustab, miše Petr hül՚gaidab händast
(Matv. 26:31-35; Mark. 14:27-31; Joan. 13:36-38)
31Ižand sanui: «Simon, Simon! Soton om pakičenu segloida teid kuti nižud. 32No minä olen loičnu sinun täht, miše sinun uskond ei sambuiži. I konz pördatoi tagaze, vahvišta uskondvellid.»
33Petr sanui hänele: «Ižand, sinunke minä olen vaumiž mända kut türmha muga surmale-ki.» 34No Iisus sanui: «Minä sanun sinei, Petr: ei ehti kukoi launda tämbei, kut sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.»
Kaks՚ sur՚t vešt
35Iisus sanui openikoile: «Konz minä olin oigendanu teid matkha kukroižeta, šauguta i kengita, olit-ik tö sures mairhes?» «Em», hö sanuiba. 36Siloi Iisus sanui heile: «Nügüd՚ om toižin. Kenel om kukroine, otkaha se kerdale, mugažo i šaugun. Kenel ei ole sur՚t vešt, mögaha hän pälembaižen soban i ostkaha veič. 37Sikš tekat, nenile Pühiden Kirjutusiden sanoile-ki pidab todenzuda minus: ‘Händast lugetihe razbainikaks.’ Kaik, midä om kirjutadud minun polhe, nügüd՚ todenzub.» 38Openikad sanuiba: «Opendai, täs om kaks՚ sur՚t vešt.» «Täudub», hän sanui.
Iisus loičeb Gefsimanian sadus
(Matv. 26:36-46; Mark. 14:32-42)
39Iisus läksi lidnaspäi i mäni kut i kaiken Voipunmägele. Openikad oliba hänenke. 40Tuldes sinna Iisus sanui heile: «Loičkat, miše et putuiži manitushe.» 41Iče mäni vähän edemba, kombištui i loiči: 42«Tatam, ku tahtoid, ka kanda nece mal՚l՚ siriči mindai. No olgha nece sinun taht, a ei minun.» 43Siloi taivhaspäi tuli hänennoks angel i vahvišti händast. 44Sures opalas Iisus loiči völ lujemba, i hänen higo oli kut veren tippud, kudambad lanksiba maha. 45Konz hän loičendan jäl՚ghe libui i pördihe openikoidennoks, ka löuzi heid magadamas, sikš ku opal oli väzutanu heid. 46«Midä tö magadat?» – hän sanui. «Libugat i loičkat, miše et putuiži manitushe.»
Iisus tabatas
(Matv. 26:47-56; Mark. 14:43-50; Joan. 18:3-11)
47Konz Iisus völ pagiži, sinna tuli kogo rahvast, i heiden edes astui Juda, üks՚ kahtestoštkümnes openikaspäi. Juda mäni Iisusannoks tervehtamha händast. Ved՚ hän oli edelpäi sanunu heile mugoižes znamas: Keda minä tervehtan, se om-ki hän. 48A Iisus sanui hänele: «Juda, tervehtaden-ik sinä möd Mehen Poigan?» 49Konz kaik, ked oliba Iisusanke, el՚genziba azjan, hö sanuiba: «Ižand, iškta-ik meile surel veičel?» 50Üks՚ heišpäi iški-ki ülembaižen papin käskabunikan ninga, miše čapoi hänen oiktan korvan. 51No Iisus sanui: «Ei! Antkat olda.» Hän kosketi mehen korvan i tegi sen tervheks. 52Sid՚ Iisus sanui ülembaižile papile, pühäkodin varjoičijoiden pämehile i rahvahan vanhembile, kudambad oliba tulnuded händast tabadamha: «Olen-ik minä razbainik, ku tö tulet tabadamha mindai sured veičed i seibhad kädes? 53Kaikuččen päivän minä olen olnu teidenke pühäkodiš, i tö et lendnugoi kät minun päle. No nügüd՚ om teiden aig, nügüd՚ om pimedan vald.»
Petr hül՚gaidab Iisusan
(Matv. 26:57-58, 69-75; Mark. 14:53-54, 66-72; Joan. 18:12-18, 25-27)
54Hö tabaziba Iisusan i läksiba vemha händast ülembaižen papin pert՚he. Petr astui edahali Iisusan jäl՚ghe. 55Keskele ezitanhad hö viritiba nodjon, i kaik ühtes ištuihe sen verhe, Petr-ki ištuihe heiden keskhe. 56Üks՚ käskabunik-neižne nägišti händast nodjonno ištmas, kacui hänehe tarkašti i sanui: «Hän-ki oli sen mehenke ühtes.» 57Petr sanui neiččele, miše ei olend, i ližazi völ: «Minä en tunde händast.» 58Pordoine aigad mäni, i üks՚ mez՚ nägišti händast i sanui: «Sinä-ki oled siš sebraspäi.» No Petr sanui: «En, vellüdem, en ole.» 59Päliči časus völ üks՚ mez՚ sanui lujas: «Ka, hän-ki oli sen mehenke, hän-ki om galilejalaine.» 60No Petr sanui: «En el՚genda, miš sinä pagižed.» I sid՚-žo, Petran pagištes, launuškanzi kukoi. 61Ižand kärauzihe i kacuhti Petraha, i Petrale johtui mel՚he, kut Ižand oli hänele sanunu: «Edel ku kukoi launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» 62Hän läksi sigäpäi i itkeškanzi lujas.
Iisusad nagrdas
(Matv. 26:67-68; Mark. 14:65)
63Mehed, kudambad pidiba Iisusad, nagroiba i löiba händast. 64Hö saupsiba hänen sil՚mäd, löiba händast modho i küzeliba: «Ka sanu-ške, ken sindai löi!» 65Hö äjil toižil-ki sanoil lajiba händast.
Iisus Nevondkundan edes
(Matv. 26:59-66; Mark. 14:55-64; Joan. 18:19-24)
66Konz päiduškanzi, kogozihe rahvahan vanhembad, ülembaižed papid i käskištonopendajad i veiba Iisusan heiden Nevondkundan edehe. 67Hö küzuiba hänel: «Sinä-k oled Messia? Sanu meile.» Hän sanui: «Ku sanun teile, ka tö et uskkoi, 68i ku midä-ni küzun teil, ka tö et antkoi vastust i et pästkoi mindai. 69No neciš aigaspäi Mehen Poig ištuškandeb Vägevan Jumalan oiktal kädel.» 70Siloi hö kaik sanuiba: «Ka sinä-k oled Jumalan Poig?» Iisus sanui heile: «Tö iče sanut, miše minä olen.» 71Siloi hö kirgouziba: «Mitte todištuz meile völ tarbiž? Ved՚ mö iče kulim sen hänen suspäi.»
Zvasarudzwa nguva ino
:
Sarudza vhesi
Pakurirana nevamwe
Sarudza zvinyorwa izvi
Unoda kuti zviratidziro zvako zvichengetedzwe pamidziyo yako yose? Nyoresa kana kuti pinda
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006