Luka 1
1
KELLE TÄMÄ ON KIRJUTETTU
1Jo äijät ruvettih luadimah kirjutuksii niilöih dieloloih näh, kudamat oldih meijän keskes. 2Hyö kirjutettih sen mugah, kui saneltih meile net, ket alguu myöte nähtih kai omin silmin da roittih Sanan käskyläzikse. 3Muga nygöi minägi, ku tarkah tiijustelin kai ihan alluspäi, kačoin hyväkse kirjuttua nämä dielot allus loppuh suate sinule, kallis Feofil, 4ku sinä tiedäzit, kui uskottavu on se opastus, kudai sinule on annettu.
IISUSAN ROINDU DA LAPSESTUSAIGU 1:5-2:52
Anheli tuou viestin Iivan Ristijän roindah näh
5Juudien suarin Irodan aigua eli Zaharii-nimine pappi. Häi kuului sih pappiloin joukkoh, kudai kandoi Avian nimie. Häi da hänen akku Jelizaveta oldih Aaronan roduu. 6Hyö mollei oldih oigiet Jumalan silmis i tarkah kuunneltih kaikkii Taivahallizen Ižändän käskylöi. 7No lastu heil ei olluh, ku Jelizaveta ei voinnuh kohtustuo, i hyö mollei oldih jo ylen vahnat.
8Yhtenny päivänny Zaharii oli oman pappijoukon vuorol papin ruadoloi ruadamas Jumalan ies. 9Konzu papit, kui ainos, pandih puikkoh, midä kel ruadua, tuli Zahariele mennä kuajimah Taivahallizen Ižändän kodih. 10Kuajindan aigua rahvasjoukko oli pihal da moliihes. 11Sie Zahariele ozuttihes Taivahallizen Ižändän anheli kuajindualtarin oigiel puolel. 12Anhelin nähtyy Zaharii pöllästyi da varevui. 13No anheli sanoi hänele: «Älä varua, Zaharii. Sinun malitut on kuultu, sinun akku Jelizaveta suau sinule poijan i sinä panet hänele nimen Iivan. 14Ilo da hyvä mieli roih sinule, i äijät ihastutah hänen roindua. 15Häi roih suuri Taivahallizen Ižändän silmis. Ruskiedu da ni valgiedu viinua häi ei juo. Vie muamal vačas olles häi roih täytetty Pyhäl Hengel. 16Äijii Izrail՚an eläjis häi kiännyttäy uvvessah Ižändän, heijän Jumalan, puoleh. 17Il՚l՚an henges da väis häi rubieu astumah Ižändän iel. Häi kiändäy tuattoloin sydämet lapsihpäi i kiännyttäy kuulemattomat oigieloin dorogale, ku luadie rahvas valmehekse Taivahallizen Ižändän tulendah.»
18Zaharii kyzyi anhelil: «Misbo minä voin tiediä, rodieugo muga? Minähäi jo olen vahnu, dai akku on ijis.» 19Anheli vastai: «Minä olen Gavriil, yksi niilöis, kudamat seizotah Jumalan ies. Minuu työttih sinun luo paginale tuomah sinule tädä iloviestii. 20Sinä roittos kielettömäkse, i et voi paista sih päiväh suate, kuni lapsi ei rodei, ku et uskonuh minun sanoih, kudamat aigoinah roijah tovekse.»
21Rahvas vuotettih Zahariedu, i kaikin diivuittihes, ku häi joudui jumalankodih nenga hätkekse. 22Sit ku häi tuli pihale, ei voinnuh ni sanua sanuo heile. I hyö ellendettih: hänel oli jumalankois mittuinetahto nägy. Häi vai ozutteli heile käzil da jäi kielettömäkse.
23Konzu hänen ruadopäivät loppiettihes, Zaharii meni kodih. 24Kodvazen mendyy hänen akkah Jelizaveta kohtustui. Viizi kuudu Jelizaveta eli rahvahan nägemättäh. Häi duumaičči: 25«Tämän minule luadii Ižändy. Häi kiändyi minun puoleh da piästi minuu huigielois rahvahan ies.»
Anheli tuou viestin Iisussah näh
26Konzu Jelizavetan kohtule oli kuvves kuu, Jumal työndi Gavriil-anhelin Galileih, Nazarietan linnah 27n՚eičoin luo, kudaman nimi oli Marija. Marijua oli uskaldettu andua mučoikse Davidan roduh kuulujale Josifale. 28Anheli tuli pertih hänen luo da sanoi: «Terveh, Marija, ozakas olet! Taivahalline Ižändy on sinunke!» 29Nämien sanoin kuultuu Marija hämmästyi da rubei duumaimah, mih mennöy nengoine tervehyön luajindu. 30No anheli jatkoi: «Älä varua, Marija. Jumal luadii sinule hyvyön. 31Kačo, sinä kohtustut da suat poijan, i annat Hänele nimen Iisus. 32Hänes roih suuri mies da Händy nimitetäh Ylimäzen Poijakse. Ižändy Jumal andau Hänele Hänen tuattoloin tuatan Davidan prestolan. 33Häi pidäy valdua Juakoin rovus ilmazen ijän, i Hänen vallale ei rodei loppuu.» 34Marija kyzyi anhelil: «Kuibo se voibi roija? Minähäi olen miehen koskematoi.» 35Anheli vastai: «Pyhä Hengi tulou sinun piäle, Ylimäzen vägi kattau sinuu. Sentäh sidä pyhiä lastu, kudai rodieu, sanotah Jumalan Poijakse. 36Kačo, sinun rodn՚ugi, Jelizaveta, on kohtuine poigulapseh, hos on jo vahnu. Händy, kudamua piettih lapsensuamattomannu – hänen kohtule on jo kuvves kuu! 37Sikse ku ei ole nimidä mostu, midä Jumal ei vois.» 38Sit Marija sanoi: «Minä olen Ižändän käskyläine. Roikkah minule muga, kui sinä sanoit.» I anheli lähti iäre hänen luopäi.
Marija da Jelizaveta nähtäh toine tostu
39Päivän toizen mendyy Marija lähti matkah i meni huolitti Juudien mägimual olijah linnah. 40Sie häi meni Zaharien taloih da luadii tervehyön Jelizavetale. 41Konzu Jelizaveta kuuli Marijan tervehyön, lapsi hypähtih hänen vačas, i Jelizaveta täyttyi Pyhäl Hengel. 42Häi äijäl kirgai Marijale: «Blahoslovittu olet sinä naizien keskes da ozakas on lapsi, kudai on sinun vačas! 43Kuibo minule rodih nengoine hyvys, ku minun luo tulou minun Ižändän muamo? 44Konzu sinun tervehyöt tuldih minun korvih, lapsi ihastuksis hypähtih minun vačas. 45Ozakas olet sinä, kudai uskoit! Min uskaldi sinule Taivahalline Ižändy, se stuanihes!»
Marijan kiitändymalittu
46Sit Marija sanoi:
– Minun syväin ylendäy Taivahallistu Ižändiä,
47minun vačču on täyzi hyviä mieldy Jumalan, minun Piästäjän, täh,
48ku Häi kiändi silmät minuh, pädemättömäh käskyläzeh.
Täs lähtijen kai rahvahan polvet sanotah minuu ozakkahakse,
49ku Vägevy luadii minule suurii dieloloi.
Hänen nimi on pyhä,
50polves polveh Häi armastau niilöi, ket Händy varatah.
51Hänen käzi on luadinuh suurii ruadoloi,
Häi ajoi hajalleh net, kel on ylbiet duumat sydämes.
52Häi lykkäi vallanpidäjät prestolalpäi,
da ylendi polgietut.
53Hädähizile Häi andoi äijän hyviä,
a bohatat työndi iäre tyhjin käzin.
54Häi pidi huolen iččeh käskyläzes, Izrail՚as,
Häi musti omua rahvastu da ozutti oman armon
55Avraamale da hänen jälgeläzile ijän kaiken,
kui oli tuattoloile uskaldannuh.
56Muga Marija oli Jelizavetan luo läs kolmie kuudu i jälles sidä tuli kodih.
Iivan Ristijän roindu
57Jelizavetale tuldih lapsensuanduaijat, i häi sai poijan. 58Konzu susiedat da omat kuultih, mittuman suuren armon Ižändy hänele luadii, hyö piettih hyviä mieldy yhtes Jelizavetanke. 59Kaheksandennu päivänny hyö kerävyttih luadimah lapsele ymbärileikkuandua, i tahtottih panna hänele tuattah nimi Zaharii, 60no hänen muamah sanoi: «Ei, hänen nimekse roih Iivan.» 61Hyö sanottih: «Eihäi sinun rovus ole nikedä sen nimellisty.» 62Käzil ozutellen hyö kyzyttih tuatal, mittuman nimen häi tahtoi andua lapsele. 63Zaharii pakičči kirjutuslaudazen i kirjutti sih: «Hänen nimi on Iivan.» Kaikin diivittih sidä. 64Sil aijal Zaharien kieli kerii, i häi rubei kiittämäh Jumalua.
65Varavo otti kaikkii omah valdah sil čupul, i nämis dielolois paistih kogo Juudien mägimuas. 66Kaikin, ket kuultih nämä paginat, pandih net mieleh da sanottih: «Mi täs lapses roinnou?» I Ižändän käzi oli hänen piäl.
Zaharien kiitändymalittu
67Zaharii, lapsen tuatto, täyttyi Pyhäl Hengel i rubei ennustamah:
68– Kiitetty olgah Ižändy, Izrail՚an Jumal!
Häi kačoi oman rahvahan puoleh
da varusti sille piäzendän.
69Vägevän Piästäjän Häi nosti meile
Hänen käskyläzen, Davidan, rovuspäi,
70muga kui omien ammui elänyzien pyhien iänenkandajien suul oli uskaldannuh,
71anna myö piäzemmö meijän vihaniekoin vallaspäi,
kaikkien meidy vihuajien käzispäi.
72Nenga Häi luadii hyvytty meijän tuattoloile
da pidi mieles iččeh luajittuu pyhiä sobuu,
73sidä sanua, kudaman Häi meijän tuatale Avraamale andoi.
74Nenga myö varavottah voimmo sluužie Hänele vihaniekoin käzis piästyy,
75Hänele jiäksitynny da eläjen tovel Hänen ies
meijän eloksen kaikinnu päivinny.
76I sinuu, lapsi, ruvetah kuččumah Ylimäzen iänenkandajakse.
Sinä roittos Ižändän iel astumah, ku polgie Hänele dorogat.
77Sinä annat Hänen rahvahale tiediä:
hyö piästäh riähkien prostindan kauti.
78Ku meijän Jumal omas armos žiälöiččöy meidy,
taivahan korgevuksis tulou meijän luo päivännouzu.
79Se andau valgien niilöile, ket eletäh pimies da kuolendan hämäris,
Se vedäy meijän jallat rauhan dorogale.
80Lapsi kazvoi da vadrastui hengel. Häi oli elämättömäs muas, kuni ei tulluh aigu astuo Izrail՚an edeh.
Currently Selected:
Luka 1: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
